Kirjoitukset

25.4.2009

Terveiset Garpintieltä!

Tulee nyt noin 7kk sairaalassa olosta juoppohulluus kohtausten ja hirveiden aistiharhojen takia. Pelkotilojen vuoksi ajatuksia itsemurhasta jos olisi ollut siihen mahdollisuus. Mutta Jumalalla oli varattuna minulle toinen tehtävä, tekoina pieni mutta valtava kunnian osoitus Jumalalle!

Sairaalahoidosta päästyäni minussa alkoi tapahtumaan jotain sanoinkuvaamatonta. Jeesus puhui minulle kertoen miten suuressa armossa olen saanut olla jo monta vuotta. Ilman tätä Jumalan armoa olisi hautakumpu luotu umpeen jo aikoja sitten kiitos Herralle! Sain uuden mahdollisuuden tunnustaa syntini ja antaa sydämeni täysin Jeesukselle, olinhan tätä Jeesustietä saanut maistaa jo aiemminkin, mutta maailman valot veivät mukanaan tuoden tullessaan monet murheet ja kahleet! Jossain minussa kuitenkin paloi valtava jano tarttua Jeesuksen auttavaan voimaan ja niin tunnustin syntini ja tartuin tähän lävistettyyn käteen. Halleluja!

Nyt reilu puoli vuotta Jeesus on ohjannut tietäni karikkojen ja kuoppien yli, vapauttanut täysin alkoholista ja tupakasta kiitos Herralle! Nyt tiedostan sen minulle varatun tehtävän. Saan tänä päivänä kertoa entisille ryyppykavereilleni Jeesuksen valtavasta voimasta ja rakkaudesta, ja olla mukana järjestämässä kokouksia täällä Garpintiellä missä tarvitaan Jumalan sanaa, että edes yksi näistä kavereista ottaisi vastaan Jeesuksen, saisi pelastuksen ja uuden elämän AMEN!!

Laitilassa 25.huhtikuuta 2009.

Jussi Lappalainen.

20.4.2009

KOKOUKSEN HEDELMÄÄ

Manna-vakassa kokous 18 ja 19.4.2009 puhujana oli Jorma Finnilä, aiheena Ikkuna, näköala Jumalaan ja hänen mahdollisuuksiinsa. Untamalan kokouspaikka oli täynnä, saimme kokea todella vapautta hengessä ja kuinka Jumalan Pyhä Henki vaikutti keskellämme. Finnilä oli voitelussa ja puhui rakentavia ja rohkaisevia Jumalan sanoja. Hän puhui kuinka meillä uskovilla voi olla hyvin kapea-alainen ikkuna ja me näemme vain lyhyen matkaa, mutta on toisia jotka näkevät pidemmälle ja laajemmin ja joitakin jotka näkevät vieläkin pidemmälle jopa peräseinän tuolle puolen. Kysymys on siitä kuinka lähellä elämme Kristusta ja kuinka paljon annamme tilaa Pyhälle Hengelle elämässämme, missä järjestyksessä asiamme ovat.(2KUN.6:15-) Hän puhui siitä kuinka meidän tulisi jo olla enemmän kuin vain maitoa juovia ja aina vain opetusta vastaan ottamassa. On lähdettävä uskossa liikkeelle! voimme olla uskovia jotka odotamme ja odotamme ja mitään ei tapahdu, olemme ns. istuvia kristittyjä! Uskovina meidän tulisi kerätä aarteita taivaaseen olemalla kuuliaiset Herran äänelle ja kutsulle. Tie on avoin jokaiselle joka tahtoo, varustukset ovat tarjolla kun vain vastaan otetaan ! Meidän ei pidä ensin nähdä ja vasta sitten voimme liikahtaa, usko kasvaa sen myötä kun uskaltaudumme liikkeelle vaikka asiat ovat meille inhimillisesti mahdottomia, siitä alkaa Jumalan mahdollisuudet. Hän toi esimerkkejä Papua-Uusi-Guinealta, missä hän on ollut lähetyssaarnaajana.

Finnilä puhui siitä kuinka olemme seurakunnissamme tottuneet kuivuuteen ja kukaan ei edes kaipaa tai jaksa janota enempää, ollaan ikään kuin tyydytty siihen mitä on! Kuitenkin Jumalalla on paljon enemmän antaa meille – Hän on rikas antaja kaikille jotka anovat! Jumalalla on varaa tuhlata meihin, hänhän tuhlaa sadetta erämaahankin, erämaahan on erämaa ja kuitenkin Herra sinnekin sateensa lähettää! Finnilä näki ihan oikein että me kaipaamme ja tarvitsemme kipeästi MONSUUNI SADETTA HERRALTA ! ja tällaisessa jatkuvassa Jumalan sateessa on mahdollista elää ja olla jatkuvasti. Ja jokainen joka on Jumalan sateiden alla levittää ihanaa Kristus tuoksua ympärilleen ja on kuin vuorella ylhäällä oleva kaupunki, niin että ihmiset voivat havaita tuon tuoksun ja kirkkauden ! Jokainen läsnäolija varmasti koki uudistuvansa ja nousevansa alennustilastaan, sillä niin sai Pyhä Henki tilaa että hän avasi sydämiä vastaanottamaan julistetun sanan ja näin sana pääsee hyödyttämään vastaanottajaa, se on kuin lääke koko sielulle ja hengelle ja ruumiille. Kokouksessa 2 nuorta miestä uudistui näkyvästi, yksi pitkään hengen täyteyttä ja kieliä janonnut sai kokea kuinka Jumala uskollisuudessaan täytti ja antoi kielet ! Eräs sisko todisti kuinka Jumala oli koskettanut edellisessä tilaisuudessa ja parantanut hänet niin että 3 kasvainta sappitiehyestä olivat hävinneet. Saimme kokea kuinka konkreettisesti Herran sateet alkoivat sataa yllemme, lähdimme kokouksesta iloisena, rakentuneena ja uutta intoa täynnä, uskoa ja luottamusta Jumalan mahdollisuuksiin! Lisää tällaista täyttä elämää Kristuksessa! Halleluja ! Kiitos Jumalalle!

Siunaten Manna-vakan väki

20.1.2009

Mennyttä ja uutta Manna-vakassa

Uusi Vuosi on alkanut Manna-vakassa Jeesukseen luottaen. Hän on uskollinen! Ja mekin tahdomme olla uskolliset Herralle antaen leiviskämme, kätemme ja jalkamme ja kaikki mitä meissä on Jumalan käyttöön, niin että HÄNEN valtakuntansa voisi edistyä ja ihmiset voisivat kuulla evankeliumin vapauttavan sanoman!

Me siunaamme kaikkia jotka tavalla tai toisella vievät evankeliumia eteenpäin ja näkevät vaivaa evankeliumin tähden! Kulunut vuosi 2008 oli pienten alkujen päivää, mutta pidimme kokouksia ja kutsuimme puhujia ja todistajia tilaisuuksiin joita pidimme lähes joka viikko, saimme iloksemme nähdä kuinka ihmisiä vapautui vaivoista, erilaisista siteistä ja täyttyi Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua uusin kielin. Joitakin on tullut uskoon ja erityisesti haluan mainita Jussin karpintieltä, hän vapautui täysin alkoholismista ja tupakasta ja on nyt karpintien evankelista! halleluja! Ruoka- apua olemme jakaneet viikoittain kaikille tarvitsijoille. Lisäksi olemme avustaneet joitakin vähävaraisia esim. takuuvuokrissa ja joitakin opiskelijoita.

Koemme että työmme on vasta aluillaan. Rukoilkaa Jumalan ystävät että saisimme lisää varoja jotta voisimme avustaa vielä runsaammin, rukoilkaa että työ etenisi ja sielut pelastuisivat! Avustustyön kautta olemme tavoittaneet kokonaisia perhekuntia ja sukuja ja koemme että useimpien päällä on Jumalan kutsu! Työ Herrassa ei ole turha ja varma on se, että Herran sana ei tyhjänä palaja, vaan tekee sen tehtävän miksi se on lähetetty. Työ on Jumalan ja me olemme vain halpoja työmiehiä! Rukoilkaa työmiehiä elopelloille sillä vilja on jo vaalennut leikattavaksi! Tämä tuleva vuosi on täysin jätetty Herran käsiin, ajatuksena on kuitenkin lisätä evankeliumin julistusta, sillä tämä kansa ei tiedä miten pelastutaan!

Karpintiellä olemme aloittaneet säännölliset kokousten pidot ja ensimmäisessä kokouksessa olikin runsaasti kuulijoita. Kaikki penkit jotka sinne veimme, olivat varatut. Kiitos Jumalalle! Olemme havainneet Jumalan sanan nälkää Suomen kansassa! Julistetaan niin kuin on kirjoitettu, ihmiset kaipaavat Pyhässä Hengessä julistettua Jumalan sanaa! Huuda täyttä kurkkua, älä vaikene! Mene kansan pariin, sinne missä ihmiset ovat. Kiitos kaikille esirukoilijoille ja työn tukijoille ja runsasta siunausta vuodelle 2009!

T. Manna-vakan porukka; Jani Isomäki, Ismo Keskitapio, Ann-Mari Keskitapio, Simo Keskitapio ja Jouni Leino

24.9.2008

Kansan pahoinvoinnin juuret...

Suomen kansa ja nuoret voivat pahoin, syitä on varmasti useita, mutta yksi peruspilareistamme alkaa olla mädäntynyt ja se näkyy ajan saatossa erityisesti kasvavassa sukupolvessa.

Olemme unohtaneet Jumalan sanan hyvät, totuudelliset ja rakkaudelliset opetukset ja sen että ihminen on myöskin hengellinen olento. Me ruokimme ruumistamme, älyämme, aistejamme ja sieluamme mutta henkemme ja hengelliset tarpeemme me hylkäämme. Kodeissa ja kouluissa on täysin unohdettu Jumalan sanan mukainen opetus ja syvyys.

Kuka opettaa tänään esim. anteeksiantamisen tärkeydestä? ”Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan”. Kuka kertoo että anteeksiantaminen on tärkeää juuri itsemme vuoksi, ei niinkään loukkaavan osapuolen tähden, että on tärkeää anteeksiantaa, jotta sielumme ja henkemme ei jäisi anteeksiantamattomuuden vankilaan.

Näin me voimme pitää sydämemme puhtaana, sillä sieltähän elämä lähtee. Anteeksiantamattomuus synnyttää katkeruutta ja vihaa, sydän ylpistyy ja tulee täyteen katkeruuden, vihan ja kapinan sappea sekä välinpitämättömyyttä, sydän paatuu. Ihminen alkaa voida huonosti kun elämänhenki, Jumalan siemen hänessä hyljätään.

Jokaisen ihmisen sisimmässä on tämä pieni Jumalan siemen ja se halajaa yhteyttä Luojansa, Jumalan kanssa. Meillä on vapaa valinta kuinka paljon me ruokimme tätä Jumalan siementä itsessämme. Meidän tulisi uskaltaa rohkeasti puhua näistä ihmisen hengellisistä tarpeista eikä pelätä leimautumista.

Sillä se mitä me kylvämme – sitä me myös niitämme! Jumalan sana on annettu ihmisille ohjeeksi, se on rakkaudesta käsin kirjoitettua totuutta ihmiskunnalle.

Ann-Mari Keskitapio, Evankelista 12.8.2008

ARMO TULLA TAKAISIN, TUHLAAJATYTÖN PALUU

Jeesus on lähtenyt liikkeelle etsimään sitä mikä kadonnut on. HÄN etsii yhäti kadonneita lampaita että hän saisi kantaa pelastuksen ovesta sisään omistamaan ikuiset vihreät laitumet. Hän sanoo "Minä olen tie Isän luo, Minä olen tie, totuus ja elämä". eikä kukaan voi käydä Isän luo muutoin kun Hänen kauttaan! Itsekin olen saanut kokea mitä on palata Isän syliin! Tulin uskoon 15-vuotiaana, silloin kylvettiin siemen sydämeeni, hairahduin kuitenkin pois Jumalan kutsusta ja tieltä taivaan. Olin kuin tuhlaajapoika, minulla oli kaikkea mitä ihmisellä voi olla, ajauduin "kaukaiseen maahan", kauas Hyvästä maasta, pois Isän Jumalan yhteydestä. Eläessäni irstaasti maailman menojen mukaan, tuhlasin kaiken mitä minulla oli, sain niittää sitä mitä olin valinnut. Jumala kun ei synnin seurauksia ole vieläkään poistanut.

Mutta kaiken tuhlanneena, yksinäisenä ihmisten keskellä, hyljättynä kärsin maan kuivuudesta(niskoittelijat ja tottelemattomat asuvat kuivassa maassa). Kärsin puutetta ja nälkää! Niin minä menin itseeni ja sanoin; Isäni palkkalaisilla on kyllin leipää, mutta minä kuolen nälkään ja janoon, tämä maa ei vuoda maitoa ja mettä. täällä on vain kurjuutta ja puutetta. Ja kun Isä Jumala minua muistutti että on mahdollisuus pelastua, saada syntinsä anteeksi ja tulla armahdetuksi, että voin palata Isän syliin, Isäni kotiin, vihreille laitumille, HYVÄÄN MAAHAN! Minä päätin, Minä nousen ja menen Isäni tykö ja sanon hänelle; ISÄ, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse että minua sinun tyttäreksesi kutsutaan, jos voit armahtaa ja ottaa edes palkkalaiseksesi????

Minä sain puhelun tädiltäni Ritvalta ja hän kertoi tulleensa uskoon, silloin minä ymmärsin, se tuli kuin salama sisälleni, TUOTA MINÄ TARVITSEN, MINUN TÄYTYY TULLA USKOON! MINÄ HALUAN TULLA! Jumala kutsui minua armossaan takaisin. Se oli kuin tuli sisälläni! ja niin minä kysyin; Miten tullaan uskoon? ja siitä paikasta soitin siskolle pohjoiseen joka sitten johdatti minut Jeesuksen syliin, tielle takaisin Isän luo.
Sain syntini anteeksi, sain valkeat vaatteet. Olin kuollut, mutta nyt olin vironnut eloon! minusta tuli taivaan kansalainen, kuninkaan tytär!

En minä kokenut mitään halleluja, suuria tunteita, se oli vakava sydämen luja päätös käydä nöyrästi isän kasvojen eteen ja tunnustaa OLEN syntinen Herra, Armahda minua! sana sanoo että taivaassa on suurempi ilo yhdestä syntisestä joka tekee parannuksen kuin 99;stä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse". Luuk15;7

Niin minä sain syntyä uudesti ylhäältä, Tulla Jumalan lapseksi ja taivaan kansalaiseksi. Ja tiedätkö, Jumala sanoo että hän ei enää minun syntejäni muista, eikä minullakaan ole lupa niitä enää muistella. Hän on siirtänyt rikkomukseni minusta niin kauas kuin itä on lännestä ja Hän ei niistä enää muistuttele. IHANA JEESUS! Hän on uskollinen! Jeesus maksoi täyden veren hinnan minun ja sinun puolesta kun hän kuoli vapaaehtoisesti ristillä ja kantoi vapaaehtoisesti minun ja sinun synnit. Hän repi sen syytöskirjelmän joka oli minua vastaan, se mitätöitiin sinä päivänä kun minulle kelpasi ottaa vastaan Vapahtaja Jeesus Kristus.
Minun tuli ikään kuin uskaltaa menettää oma elämäni, maineeni, kaikkeni jotta Kristuksen elämä voisi alkaa virtailla sisimmästäni. itse asiassa minulla ei ollut mitään menetettävää, mutta kummallista on että ihminen hyvin pitkälle kuvittelee että hänellä jotakin on ja siksi kynsin ja hampain yrittää pitää kiinni elämästään, hengestään, maineestaan, rikkauksistaan jne... Nyt olen saanut vaeltaa tätä Kristus tietä, "hyvässä maassa" vasta n.13 vuotta. Matkalle mahtuu monenlaista; iloa, ahdistusta, koetusta, ylä- ja alamäkeä, mutta kaiken matkaa on Jeesus ollut tukenani ja voin rohkeasti sanoa, en päivääkään vaihtaisi pois. Jumala on ollut uskollinen!

Ystävä, voin suositella sinulle tätä tietä ja Kehotan sinua Jumalan sanan kautta "kaikki ihmiset kaikkialla ovat Jumalan kirkkautta vailla, antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta" TÄNÄÄN ON PELASTUKSEN PÄIVÄ! Älä pelkää, usko ainoastaan!

Siunaten rakkaudella

Ann-Mari Keskitapio